Kaksi vuotta, 1 600 tuntia opiskelua, 24 seminaaripäivää, 108 tuntia dokumentoitua asiakastyötä ja yksi kattava lopputyö. 14.4.2026 sain käsiini todistuksen Helsingin Psykoterapiainstituutin ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin koulutuksesta. Papereiden alla on kuitenkin jotain arvokkaampaa: kaksi vuotta, jotka muuttivat tapaani kohdata ihminen.

Lähdin koulutukseen valmentajan ja life coachin taustalla, vuosien kokemuksella johtamistyöstä, myynnistä ja kamppailu-urheilun valmentamisesta. Ajattelin, että koulutus lähinnä jäsentäisi olemassa olevaa osaamistani ja antaisi sille teoreettisen selkärangan. Olin osittain oikeassa – ja samalla pahasti harhassa. Se, mitä todella tapahtui, oli paljon hienovaraisempaa ja samalla paljon syvempää.

Tässä viisi oivallusta, jotka eivät jättäneet minua rauhaan. 

Olin pitkään ajatellut, että hyvä auttaja on se, joka näkee tilanteen nopeasti ja ohjaa toista kohti ratkaisua. Coachina, valmentajana ja johtajana tämä oli ollut vahvuuteni: pystyin hahmottamaan tilanteen, esittämään oikeat kysymykset ja viemään keskustelua eteenpäin.

Koulutuksen aikana tajusin, että juuri tämä vahvuus saattoi olla asiakkaalleni rasite. Kun minä kiiruhdan eteenpäin, toisen ajatus ei ehdi kypsyä. Kun minä tarjoan suuntaa, toisen oma toimijuus kutistuu. Vahvuus, jota ei osaa käyttää oikein, muuttuu huomaamatta esteeksi.

Terapiatyössä opin pysähtymään. Antamaan tilaa. Luottamaan siihen, että asiakkaassa itsessään on viisautta, jota ei voi minulta lainata.

Tämä on ehkä se muutos, joka näkyy myös yksityiselämässäni. Läheiseni ovat sanoneet, että kuuntelen nykyään paremmin – en yritä ratkaista asioita, vaan olen läsnä niiden ääressä. Muutos ei tapahtunut yhdessä yössä. Se tapahtui pienin askelin, joiden merkityksen ymmärsin vasta jälkikäteen. 

Olen aina ollut kärsimätön. ADHD:ni, kamppailu-urheilun kilpailuhenkisyys ja myyntityön tempo ovat kaikki vahvistaneet tätä piirrettä. Life coachina olin tottunut siihen, että tapaamisen arvo mitataan näkyvällä edistyksellä: oivalluksella, päätöksellä, seuraavalla askeleella.



Terapiakoulutuksessa jouduin tietoisesti opettelemaan keskeneräisyyden sietämistä. Joskus merkittävin muutos on pieni: asiakkaan ajatus selkiytyy hieman, tunne saa nimen, aiemmin vältelty näkökulma tulee hetkeksi näkyviin. Nämä eivät ole näyttäviä hetkiä. Mutta juuri näistä pienistä liikkeistä pitkäkestoinen muutos rakentuu.

Olen joutunut luopumaan ajatuksesta, että jokaisen istunnon pitäisi päättyä selkeään ratkaisuun. Tilalle on tullut jotakin arvokkaampaa: luottamus prosessiin. Uskon nyt, että pienikin eteneminen oikeaan suuntaan on riittävää – ja usein juuri siksi se kantaa pidemmälle kuin suuri harppaus väärään suuntaan.

Tämä oli ehkä vaikein oivallus. Aiemmin ajattelin, että jos asiakas on vaikean tunteen äärellä, minun tehtäväni on auttaa häntä pois siitä mahdollisimman nopeasti. Lohduttaa. Keventää. Löytää ratkaisu, joka vie tuskan pois.

Koulutus opetti jotakin muuta. Näkyvä kärsimys – suru, ahdistus, voimakas tunnereaktio – ei ole ongelma. Se on lähtökohta. Kun tunne on pinnassa, työskentelyyn syntyy aitoa kontaktia ja merkityksellistä liikettä. Minä en kiirehdi pois. Minä jään.

Tämä vaati minulta itseltäni kykyä sietää epämukavuutta. On helpompi tarjota nopea vastaus kuin istua hiljaa vaikean tunteen äärellä. Mutta juuri hiljaisuudessa, juuri läsnäolossa, asiakas saa mahdollisuuden jäsentää kokemustaan omalla tavallaan. Terapeutin tehtävä ei ole poistaa kärsimystä, vaan olla sen kanssa tavalla, joka mahdollistaa oman prosessin etenemisen. 

Aloittaessani koulutuksen ajattelin, että hyvä terapeutti tietää etukäteen, mitä menetelmiä kenenkin kanssa käyttää. Valmistuessani ajattelen päinvastoin: tällaiset oletukset ovat arvailua, ja arvailu johtaa keskimäärin huonompaan lopputulokseen.

Nykyään en päätä etukäteen, miten työskentelen asiakkaan kanssa. Luotan siihen, että oikeat kysymykset ja työskentelytavat nousevat tilanteesta käsin. Tämä ei tarkoita, että olisin ilman työkaluja – niitä on paljon. Se tarkoittaa, että työkalut palvelevat hetkeä, eivät toisinpäin.

Sama pätee minusta elämään laajemminkin. Liian tarkka etukäteissuunnitelma sulkee silmämme siltä, mikä juuri nyt olisi totta. Kun uskallamme kohdata tilanteen sellaisena kuin se on, löydämme usein jotain, mitä emme osanneet suunnitella. 

5. Oman itseni tunteminen tuli osaksi ammattitaitoani 

Koulutus ei muuttanut vain tapaani olla asiakkaan kanssa. Se muutti suhdettani omaan itseeni.

Olen elänyt koko ikäni ADHD-hermoston kanssa. Kärsimätön, impulsiivinen, nopeasti innostuva. Ennen ajattelin, että nämä piirteet ovat asioita, joita vastaan pitää taistella. Koulutuksen myötä opin katsomaan niitä uudelleen – ei vikoina, vaan osana sitä, kuka olen. Sain työkaluja oman vireystilani säätelyyn, omien reaktioideni tunnistamiseen ja armollisempaan suhtautumiseen itseäni kohtaan.

Ymmärsin, ettei hermostoni ole este terapiatyölle. Se on jotakin, joka vaatii tietoisia rakenteita ja rutiineja. Ja kun tunnen itseni paremmin, pystyn olemaan turvallisemmin läsnä myös toiselle.

Tästä seurasi jotakin tärkeää myös asiakastyöni kannalta. Kun tunnen omat kiirehtimisen ja epävarmuuden hetkeni, pystyn pysähtymään silloin, kun sinä tarvitset pysähtymistä. Kun tunnistan omat reaktioni, ne eivät pääse värittämään sitä, miten kuuntelen sinua.
Itsetuntemus ei ole terapeutille ylellisyys. Se on työkalu, jolla varmistan, että olen aidosti läsnä juuri sinulle.

Valmistuminenkaan ei pysäytä oppimista. Parhaillaan syvennyn IFS-menetelmään (Internal Family Systems), jonka sertifiointi on tavoitteenani syksyyn 2026 mennessä. Ajattelen, että asiakkaani ansaitsevat terapeutin, joka tuntee sekä työkalunsa että itsensä. 

Jos olet pohtinut, voisitko hyötyä lyhytterapiasta, tässä kolme asiaa, joita toivon jokaisen tietävän:

1. Sinun ei tarvitse olla "tarpeeksi huonosti" hakeaksesi apua. Ahdistus, stressi, elämänmuutos tai yksinkertaisesti tunne siitä, että jokin on jumissa – kaikki ovat hyviä syitä.
   
2. Pieni askel riittää. Ensimmäinen tapaaminen ei ole sitoumus koko loppuelämäksi. Se on pysähtyminen. Kokeilu. Mahdollisuus.
3. Yhteys on kaikki. Terapeutin ja asiakkaan välinen yhteys on työskentelyn perusta. Siksi tarjoan maksuttoman 15 minuutin konsultaation – voit tutustua minuun ilman sitoumuksia ja tuntea itse, onko välillämme sitä, mitä työskentely vaatii.