"Kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta – sinä myös teet sen."
Krooninen innostaja
-Mikko Lehtinen
Tehtäväni on oivalluttaa, inspiroida ja ravistella. Haastan sinut tarkastelemaan itseäsi uudesta vinkkelistä sekä tunnistamaan ja kyseenalaistamaan ajatus- ja toimintamallejasi. Innostun helposti ja haluan innostaa myös muita!
Koen vahvuuteni olevan ehdottomasti ihmisten potentiaalin tunnistamisessa. Minusta on upeaa nähdä, kun toinen alkaa uskoa itseensä ja elää omannäköistään elämää! Vastaavasti se todella sattuu, kun ihmiset eivät näe tai uskalla käyttää potentiaaliaan: elävät itsensä varjona. Jos et vielä usko vahvuuksiisi tai ne piileskelevät sinulta, teen kaikkeni, jotta myös sinä löydät voimasi ja alat hyödyntää sitä elämässäsi.
Palvelen yritys- ja yksityisasiakkaita monipuolisesti erilaisissa tilanteissa ja tarpeissa; tärkeintä on valmentajan ja valmennettavan yhteys, jota pääsemme testailemaan ensimmäisessä, maksuttomassa konsultaatiotapaamisessa. Valmennus etenee aina sinun ehdoillasi, ja pyrin luomaan tilanteesta turvallisen. Keskustelumme ovat ehdottoman luottamuksellisia.
Miksi teen mitä teen
- eli oivalluksia elämän varrelta
Näen muutoksen aina mahdollisuutena. Jo solutasolla tapahtuvan uusiutumisen vuoksi olet jatkuvassa muutostilassa, mutta ennen kaikkea kokemuksesi ja ympäristösi muovaavat sinusta erilaisen kuin eilen olit, erilaisen kuin huomenna tulet olemaan. Mahdollisuus muutokseen on valtava voimavara: kun sen tiedostaa, voimme valita, millainen versio itsestämme haluamme olla.
Usein motivoidumme muutokseen niin sanotusti vihan kautta: olemme kyllästyneet esimerkiksi "näyttämään tältä" tai "käyttäymään näin". Raivo antaa meille voimaa ulkoiseen muutokseen ja kun saamme sen aikaiseksi, palaamme helposti heikkona hetkenä vanhaan. Pysyvä muutos kumpuaa juurisyiden ymmärtämisestä.
Elämän tarkoitus?
Ennen ajattelin, että elämän tarkoitus on olla onnellinen. Nykyään uskon merkityksellisyyteen; elämän merkitys syntyy omien arvojen tunnistamisesta. Minulle perhe, terveys, hyvinvointi ja kehittyminen ovat suurimmassa arvossa, ja kun teen asioita esimerkiksi oman tai läheisteni terveyden eteen, elän arvojeni mukaisesti – ja se johtaa merkityksellisyyden tunteeseen.
Emme kuitenkaan elä henkilökohtaisessa utopiassamme, joten jokaiselle tulee arjessa vastaan pieniä tai suuria tilanteita, joissa valitsemme arvojemme vastaisesti. Armollisuus on yhtä lailla tärkeää! Uskoin aiemmin, että "väärän valinnan" tehtyäni minun tuli rangaista itseäni kohtuuttomalla korjausliikkeellä – sovittaa syntini itseäni kohtaan. Käytökseni oli myös tietyllä tapaa vihan ohjaamaa. Vaadin edelleen itseltäni paljon, mutta nykyään olen oppinut tuntemaan armollisuutta ja empatiaa myös itseäni kohtaan; tunteita, jotka aiemmin olin varannut vain muille.
Varsinkin viimeiset viisi vuotta ovat olleet minulle suurta henkisen kasvun aikaa, ja siihen on vaadittu hartiavoimin töitä. Sen tiimoilta toteutin myös pitkään kyteneen haaveen ihmisten auttamisesta kouluttautumalla ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja Life Coachiksi. Olen myös käynyt terapiassa nyt muutaman vuoden: itse asiassa aloitin, kun minulla meni paremmin kuin koskaan aiemmin!
Tikapuut vai hyppy?
- Rajan vetämisen tärkeydestä
"Jos sun kaveri on tippunut kaivoon, mitä teet? Tarjoatko tikkaat vai hyppäätkö mukaan?"
Vastaamme tietysti tarjoavamme tikkaat, mutta tiedän, että moni meistä oikeasti "hyppäisi mukaan" eli menisi samaan tunnetilaan toisen kanssa, jolloin paniikki ja paha olo tarttuvat ja tilanne pahenee.
On tärkeää opetella asettamaan rajat omien ja toisten tunteiden välille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö tuntisi muiden puolesta esimerkiksi surua, kiukkua tai myötätuntoa – päinvastoin! En ota toisen pahaa oloa kannettavakseni, sillä minun on pysyttävä kaivon reunalla, jotta voin auttaa: haettava ne tikkaat.
Tämä klassikkokysymys on myös lempivertauksiani.
Vastuunkantajaksi pienestä pitäen
-Lapsuus ja nuoruus
Synnyin vuonna 1979 Sveitsin Baselissa, jossa vanhempani tuolloin työskentelivät. Isoveljenä omaksuin jo nuorena vastuunkantajan roolin. Ulospäin näyttäytyi, että olin se reipas poika, aina tehokas ja aikaansaava. Sen vastapainoksi heittäydyin kuitenkin silmän välttäessä vastuuttomaksi...
Muutimme Suomeen ollessani 6-vuotias. Pärjäsin koulussa hyvin, jopa erinomaisesti, vaikka läksyt saattoivat jäädä tekemättä, kokeisiin lukeminen ei useimmiten kiinnostanut pätkääkään ja suuri vastuu purkautui myös häiriköintinä. Myöhemmin kuvioihin tuli alkoholi.
Levottomuuteen saattoi vaikuttaa lisäksi ADHD, jota ei tosin tuolloin juuri tunnettu. Näen sen nykyään supervoimana, vaikka sillä on toki myös kääntöpuolensa. Olen paininut esimerkiksi kärsimättömyyden ja impulsiivisuuden kanssa pienen ikäni, mutta saanut myös ADHD:n ominaispiirteiden ansiosta paljon aikaiseksi. Pystyn tunnistamaan näitä piirteitä herkästi myös valmennettavissani ja auttamaan niiden valjastamisessa hyödyksi.
Isäni jalanjäljissä minusta piti tulla hammaslääkäri, mutta – nyt seuraa aikamoinen yllätys – en jaksanut lukea pääsykokeisiin. Päädyin sitten opiskelemaan biotekniikkaa, sillä sehän oli "vähän sinnepäin", eikö? No, eihän siitäkään tullut sitten mitään, ja ajauduin ravintola-alalle. Etenin nopeasti esimiestehtäviin ja niiden parissa vierähtikin alalla kevyet 12 vuotta.
Myynnin ammattilainen
-Matka digialan yrittäjäksi
Vuonna 2010 päädyin nykyiselle tontilleni eli myynnin maailmaan. Vilperi Digimediat Oy:ssa minusta leivottiin pian myyntijohtaja, ja matkani eteni yrityskaupan kautta Fonectalle ja myöhemmin Roudalle. Vuonna 2017 pirahti puhelin kesken palaverin: Ystäväni ehdotti digitaalisiin ratkaisuihin erikoistuneen mainostoimiston perustamista yhdessä. Vastasin heti "joo joo, sopii" – ja tuosta puhelusta sai alkunsa Tagomo Digital, nykyään vahvasti digimarkkinoinnin etulinjassa toimiva, noin 50 henkeä työllistävä yrityksemme.
Omassa yrityksessä on helpompaa toimia arvojensa mukaisesti, vaikka kompromissien tekeminen onkin välillä kylmässä yritysmaailmassa välttämätöntä. Olen halunnut nostaa henkilökunnan hyvinvoinnin esiin vahvasti alusta saakka: meillä esimerkiksi jokainen saa käyttää tunnin työajastaan liikuntaan, joka päivä.
Liikkuen läpi elämän
- vapaa-aika
Liikunta on minulle lähestulkoon elinehto ja olenkin kilpaurheillut koko pienen ikäni. Aloitin 9-vuotiaana judon ja myöhemmin brasilialaisen jujutsun: jälkimmäisessä minulla on musta vyö ja useita SM-mitaleita, ja olen myös valmentanut molempia lajeja pitkään.
Uran ulkopuolellakin olen ollut aina utelias ja tiedonjanoinen. Luonnonmukaisuus ja terveystietoisuus ovat nuoresta pitäen olleet lähellä sydäntäni – isäni sanookin, että Alfred Vogelin Luonto, paras lääkitsijä oli ensimmäinen kirja, jonka lapsena luin (tämä tosin on urbaani legenda: en koskaan lukenut kyseistä opusta kannesta kanteen, vaikka kahlasinkin sen sivut hiirenkorville).
Se kaikkein tärkein
- Perhe
Minusta tuli isä 23-vuotiaana – pahimpaan rellestysaikaan. Tämä pika-aikuistuminen saattoi ihan oikeasti pelastaa henkeni, ja nykyään minulla on kolme lasta. Perheen kanssa nauramme, itkemme ja ihmettelemme yhdessä tätä maailmaa. Huumori onkin minulle erittäin tärkeää ja uskonkin, että monen ihmissuhteen laadun pystyy määrittelemään sen perusteella: kun iloa ja naurua ei enää ole, jotakin on pielessä.
Olen kohdannut polkuni varrella ylä- ja alamäkiä, vastatuulta, lempeitä auringonsäteitä, kaatumisia ja ylösnousuja, risteyksiä, joista ei voi palata takaisin – sekä pienen hetken ja pidemmän taipaleen vierellä kulkeneita matkakumppaneita. Valtavasti opittavaa ja koettavaa on vielä edessä. Millainen on sinun polkusi?
Yhteystiedot
Contact Us
