Ryhmävalmennus paljastaa sokeat pisteet ja vie tavoitteet arkeen

Istut yksin muistikirjan ääressä ja kirjoitat syksyn tavoitteita. Tiedät jo mitä pitäisi tehdä, koska olet kuunnellut podcastit, lukenut kirjat ja käynyt arvosi läpi moneen kertaan. Elokuun lopussa tilanne on täsmälleen sama kuin keväällä, ja sisälläsi kuiskii ääni: "kyllä tässä syksyllä tapahtuu vielä." Tässä tekstissä avaan, miksi ratkaisukeskeinen ryhmävalmennus tekee sen mihin yksin puurtaminen ei pysty. Se paljastaa sokeat pisteet ja pakottaa tavoitteet ulos paperista arkeen.

Jokainen suorittaja on oman elämänsä paras juristi. Kun tavoite jää tekemättä, mieli keksii perustelun ennen kuin ehdit kysyä siltä mitään. "En ehtinyt", "asiakas soitti", "lapsi sairastui", "oikea hetki ei ole vielä nyt". Nämä lauseet eivät ole valheita, mutta ne ovat kätkeviä. Yksin istuessasi et huomaa, että käytät samaa selitystä kolmatta kertaa kolmen kuukauden aikana, koska kukaan ei ole vieressä sanomassa "hetkinen, sanoit tämän tarkalleen samat sanat elokuussa."

Olen kouluttanut BJJ:tä Turun Judoseurassa vuosia, ja matolla oppii yhden asian nopeasti. Voit uskotella itsellesi mitä tahansa tekniikastasi, mutta kun vastustaja painaa sinut lattiaan, todellisuus tulee vastaan ilman selityksiä. Ryhmävalmennus toimii samalla logiikalla, vain pehmeämmin. Kun kerrot ryhmälle tavoitteesi ja perusteesi sille miksi et ole edistynyt, joku ryhmässä kysyy suoraan kysymyksen jota et olisi kysynyt itseltäsi. Ei ilkeästi, mutta rehellisesti. Se pysäyttää tavalla jolla oma pää ei koskaan pysäytä.

Sokea piste on sokea juuri siksi, että et näe sitä itse. Voit lukea kymmenen kirjaa itsetuntemuksesta ja silti kävellä suoraan samaan seinään, koska tieto ja näkeminen ovat eri asioita. Ryhmä toimii peilinä, joka heijastaa takaisin sen mitä sanot, miten sanot ja mitä jätät sanomatta. Toisen ihmisen tarina voi paljastaa oman lukkiutumisesi paremmin kuin mikään yksinäinen pohdiskelu, koska kuulet omat perustelusi hänen tilanteessaan ja tajuat kuinka ontuvilta ne kuulostavat ulkopuolelta.

Asiakkaani ovat usein tilanteessa jossa tiedon lisääminen ei auta pätkääkään, koska tietoa on jo liikaa. Mitä he tarvitsevat, on toinen kulma. Ryhmässä joku ehdottaa ratkaisua, jota et ollut ajatellut, koska hän elää eri elämässä ja näkee ongelmasi eri valossa. Tämä on sama syy, jonka takia ratkaisukeskeinen valmennus toimii ylipäätään: kysymykset avaavat oven, jota omat vastaukset ovat pitäneet kiinni.

Motivaatio on epäluotettava kaveri, se katoaa juuri kun sitä tarvitsisi. Sopimus toiselle ihmiselle on eri asia. Kun sanot ryhmässä ääneen mitä teet seuraavan viikon aikana, ja tiedät että seuraavalla kerralla joku kysyy miten meni, teko muuttuu velvoitteeksi joka ei ole enää vain omassa päässäsi. Tästä syystä olen rakentanut ryhmävalmennuksen niin, että jokainen tapaaminen päättyy konkreettiseen sitoumukseen, ei löysään aikomukseen.

Syksy on hyvä hetki katsoa peiliin, koska loma on ohi ja tekosyyt ovat loppuneet. Jos olet huomannut kirjoittavasi samat tavoitteet kolmatta syksyä peräkkäin, kyse ei ole tiedon puutteesta. Kyse on siitä, ettet ole vielä nähnyt itseäsi tarpeeksi selkeästi tai kuullut ääntä, joka haastaa selityksesi. Voit lukea lisää siitä, miten muutos etenee kun se tuntuu mahdottomalta. Mitä sinä selität itsellesi tällä hetkellä, jonka joku toinen näkisi läpi viidessä minuutissa?

• Mikko