Ratkaisukeskeinen kesä: lopeta suorittaminen ja ala elää

Miksi kesä on paras hetki katsoa peiliin?

Kesä on se aika, jolloin moni huomaa istuvansa terassilla lasi kädessä ja ajattelevansa, että "pitäiskö tässä jotain muuttaa.." Loma antaa hetken hengähdystauon suorittamisesta, ja juuri silloin ne kysymykset nousevat pintaan. Ratkaisukeskeisesti ajateltuna kesän tavoitteet eivät ole listoja, joita raahaat mukanasi syyskuuhun. Ne ovat pieniä, konkreettisia askelia kohti sellaista arkea, joka tuntuu omalta. Ja se on aivan eri asia kuin se, miltä sen pitäisi näyttää muiden silmissä.

Unohda tavoitelistat, kysy parempi kysymys

Tavallinen tapa asettaa kesätavoitteita on listata kymmenen asiaa, joita pitäis tehdä. Lukea kolme kirjaa, juosta puolimaraton, oppia espanjaa, remontoida terassi, meditoida joka aamu. Tiedät jo nyt miten siinä käy. Elokuussa katsot listaa ja tunnet itsesi epäonnistuneeksi, vaikka kesä oli oikeasti ihan kiva. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia kääntää kysymyksen toisinpäin: sen sijaan että kysyt "mitä minun pitäisi tehdä", kysyt "mistä huomaisin että tämä kesä oli minulle hyvä?"

Se kysymys tekee jotain mielessäsi. Yhtäkkiä et mieti suoritusta vaan kokemusta. Et listaa vaan tunnetta. Ja siitä lähtee jotain liikkeelle.

Niin sanottu ihmekysymys käytännössä

Ratkaisukeskeisessä työssä on yksi työkalu, joka kuulostaa pehmeältä mutta toimii järkyttävän hyvin. Sitä kutsutaan ihmekysymykseksi. Kuvittele että nukut tänä yönä ja yön aikana tapahtuu ihme. Heräät huomenna ja kesäsi onkin juuri sellainen kuin haluat. Mistä huomaisit sen ensimmäisenä? Mitä tekisit aamulla toisin? Kenelle puhuisit? Miltä keho tuntuisi?

Älä lue tätä ohi nopeasti. Pysähdy. Vastaa itsellesi rehellisesti, vaikka ääneen autossa. Useimmiten vastaukset ovat hämmästyttävän pieniä. "Heräisin ilman ahdistusta." "Soittaisin isälle." "En katsoisi puhelinta ennen kahvia." Nämä eivät ole tavoitteita perinteisessä mielessä. Ne ovat suuntia. Ja suunta on aina vahvempi kuin lista.

Pienet askeleet ovat ainoa, joka toimii

Olen pyörittänyt yritystä, jossa on monta kymmentä työntekijää ja tuhansia asiakkaita. Valmennan judokoita ja brassijujutsukoita viikottain. Yksi asia on tullut selväksi joka ikisellä elämänalueella: isot harppaukset ovat fantasiaa. Kestävä muutos syntyy mikroliikkeistä, joita teet silloinkin kun ei huvita. Kesätavoite "olla läsnä perheelle" ei tarkoita mitään. Mutta "laitan puhelimen toiseen huoneeseen iltapalan ajaksi" tarkoittaa kaikkea.

Ratkaisukeskeisesti kysytään aina: mikä on se pienin mahdollinen askel, jonka voit ottaa jo tänään? Ei huomenna, ei maanantaina, ei kesäkuun ensimmäisenä. Tänään. Jos vastaus tuntuu liian helpolta, olet luultavasti oikealla jäljillä. Jos se tuntuu jo nyt ylivoimaiselta, pilko se vielä pienemmäksi.

Kun kesä loppuu, mitä haluat muistaa

Tässä on se kysymys, joka kannattaa kantaa mukana koko kesä. Kun istut elokuun lopussa pihalla ja katsot vähän viileämpää iltaa, mitä haluat muistaa tästä kesästä? Et listaa suorituksista. Vaan hetkiä. Tunteita. Keskusteluja, joissa olit oikeasti läsnä. Aamuja, joissa heräsit ilman sitä puristusta rinnassa.

Aika on se valuutta, jota et saa takaisin. Et yhtään tuntia, et yhtään kesää. Lapsesi ovat tämän kokoisia vain tänä kesänä. Vanhempasi ovat täällä rajallisen ajan. Sinä itse olet juuri tämän ikäinen vain nyt. Ravistelenkin sinua miettimään: aiotko vielä yhden kesän elää sitä elämää, joka näyttää ulospäin ihan ok mutta tuntuu sisältä tyhjältä?

Jos huomaat että nämä kysymykset jäävät vaivaamaan, niistä kannattaa puhua jonkun kanssa. Voit tutustua palveluihini tai varata ajan suoraan. Joskus se yksi keskustelu riittää kääntämään koko suunnan.

Mikä on sinun ensimmäinen pieni askel tällä viikolla?

- Mikko